Share |

FAQ Usein kysyttyjä kysymyksiä

Päivitetty 23.2.2012

1. Vedät kursseja, joissa on kahdeksan 2-2,5 tunnin kokoontumista. Mitä nämä kokoontumiset pitävät sisällään?

Kokoontumisissa teemme yleensä seuraavia asioita: 1. kehon harjoitukset; 2. mielen harjoitukset; 3. temaattinen luento; 4. kotitehtävien purku ja keskustelu. Kurssilla käsiteltävät teemat hieman elävät kurssin mukaan, mutta näitä teemoja yleensä käsittelemme:

   1. Koulutuksen taustat ja päämäärät. Tietoisuuden peruselementit. Hengityksen tarkkaamisen ja  läsnäolon taito.
   2. Tietoisuus "sisäisenä avaruutena", havaitseva itse näkökulmana.
   3. Keskusta ja hengityksen harjoittamisen taito
   4. Valinnan vapaus ja arvot vapaan valinnan lähtökohana.
   5. Älä syö ruokalistaa ruuan sijaan: kieli ei ole sama kuin todellisuus.
   6. Buddhalaisen mindfulness-psykologian perusteet.
   7. Tahdonvoimasta ja haluamisen voimasta.
   8. Mitä opimme tästä? Tietoinen elämä ja läsnäolon taito. Yhteenveto.

Näihin kursseihin ei liity henkilökohtaista konsultaatiota. Näitä ei myöskään aloiteta yhdellä pitkällä, ehkä päivän kestävällä sessiolla. Parhaan kuvan kursseistani saa lukemalla kirjani Mindfulness - tietoisuuden harjoittamisen taito.

 

2. Millaisia ovat kurssiin liittyvät tehtävät ja pitääkö niitä oikeasti tehdä?

Tietoisuustaidot ovat taitoja siinä missä vaikkapa käden taidot. Taitoja ei voi oppia harjoittelematta. Emme opi piirtämään kuuntelemalla vain luentoja piirtämisestä. Piirtämistä on harjoiteltava. Sama pätee tietoisuuteen. Teemme erilaisia kehon ja mielen harjoituksia, joissa pyritään löytämään tiettyjä ihmisenä olemiseen ja tietoisuuteen liittyviä perusrakenteita ja peruskokemuksia. Näille kokemuksille annetaan sitten käsitteet, joiden avulla voimme puhua niistä. Ymmärrys tarkoittaa tietoisuustaidoissa sitä, että meillä on asiasta kokemus, josta voimme sitten puhua. Tiedän, että monet ihmiset ovat lukeneet esimerkiksi kirjoja zenistä, ja he ajatteleva että he tietävät nyt jotakin zenistä. On totta, että heillä on silloin asiasta jonkinlaista käsitteellistä ymmärrystä, mutta ei vielä varsinaista ymmärrystä, joka tulee vain kokemuksen kautta. Siis ... kyllä niitä pitää oikeasti tehdä.

 

3. Suomessa järjestetään erilaisia "mindfulness"-koulutuksia. Miten sinun koulutuksesi eroaa näistä muista?

Lyhyesti sanottuna kirjo on seuraava. "Mindfulness" -menetelmiä käytetään: 1. Yhdysvaltalaisen ennaltaehkäisevän lääketieteen professorin Jon Kabat-Zinnin menetelmässä (Mindfulness Based Stress Reduction, MBSR); 2. Psykoterapiapuolella osana kognitiivista käyttäytymisterapiaa ja ACT-terapiaa (suom: HOT: hyväksymis- ja omistautumisterapia); 3. johtamistaidon kursseilla kun puhutaan "itsen johtamisesta". Eli kirjo on stressin ja psykologisten ongelmien hoidosta hyvän johtajan taitoon olla läsnä ja kuunnella alaisiaan.

Itse pyrin opettamaan tietoisuustaitoja lähellä niiden alkuperäistä tarkoitusta. Silloin ne liittyvät elämisen taitoon, elämänfilosofisiin kysymyksiin. Olen filosofi ja minua lähellä on jo antiikissa Delfoin oraakkelin herättelemä kehoitus: "tunne itsesi". Mitä itsensä tunteminen voi tarkoittaa? Ainakin se on tutustumista omaan kehoonsa ja mieleensä. Tämä on kahtiajako, jonka kurssilla kyseenalaistamme. Tutkimme kehotietoisuutta paikkana, jossa on läsnä yhtäaikainen kokemus sekä kehosta että mielestä. Temme siis matkan itseen. Tällä matkalla voi olla radikaaleja vaikutuksia, ei vain osallistujien itsetuntemukseen, vaan myös hyvinvointiin. Siksi tietoisuustaitoja käytetäänkin niin monissa terapeuttisissa menetelmissä.

 

4. Näytät korostavan kehoa. Eivätkö tietoisuustaidot ole ennemminkin mielen taitoja?

Eivät. Tämä on yleinen väärinkäsitys meillä lännessä, jossa erotamme selkeästi kehon ja mielen, ruumiin ja sielun. Missään noissa edellä luettelemissani "mindfulness"-menetelmissä ei nähdä selkeästi kehotietoisuuden merkitystä läsnäoloharjoittelussa. Kun puhun ihmisen kokonaisuudesta, käytän usein sanaa "kehomieli". Kun olen läsnä jossakin aistimuksessa, aistin vaikkapa ruusun tuoksun ilmassa, tämä aistimus vaatii syntyäkseen sekä liikkuvan kehon ja sen aistinelimet että tietoisuuden. Aistimuksemme syntyvät aina kehomielen ja maailman vuorovaikutuksessa. Tässä vuorovaikutuksessa pyrimme olemaan läsnä, kun harjoittelemme läsnäolotaitoja. Yksi ongelmamme on se, että olemme unohtaneet kehon. Yleensä emme ole edes tietoisia siitä, että meillä on keho. Elämme suurimman osan elämästämme "päässämme", siis ajattelussamme, muistoissamme ja suunnitelmissamme. Harjoittelun avulla pyrimme tuomaan kehon takaisin sille kuuluvalle paikalle, tärkeäksi osaksi kokemustamme. Etsimme harjoitusten avulla eräänlaisen psykofyysisen ytimen, kehomielen keskustan, jolla on vahva side siihen, miten tietoinen olemme hengityksestämme. Tämä tarkoittaa palaamista nyt-hetkeen. Tämä on hyvin eheyttävä kokemus.

 

5. Sanot, että lähtökohtasi on filosofinen, voitko tarkentaa sitä?

Voin. Yleisesti sanoisin, että ABC-ohjelmassa on kyse psyko-fyysis-filosofisesta interventiosta, jonka tarkoituksena on ihmisen hyvinvoinnin ja elämän laadun parantaminen. Kyse on eksistentiaalisesta ja elämäntaidollisesta prosessista, ihmisenä olemisen tutkimisesta. Tarkemmin katsottuna lähtökohdistani voi erottaa seuraavat perinteet, joita olen pitkään harjoittanut ja tutkinut:

   1. Rinzai-koulun zen-perinne. Zen on vuosituhantinen elämänfilosofinen harjoitusmenetelmä, jonka avulla harjoittaja etsii "todellista itseään", itseään "mikä ei kuulu mihinkään luokkaan".  Olen oppinut omalta zen-opettajaltani Engaku Tainolta liikkeen ja kehon harjoittamisen merkityksen tällaisissa ponnisteluissa. Opin häneltä taijia, qigongia, kalliokiipeilyä, joita kaikkia hän käytti zenin opettamisen apuvälineenä.

   2. Fenomenologis-eksistentiaalinen filosofia. Olen tehnyt kaikki filosofiset tutkimukseni tässä perinteessä. Olen ymmärtänyt tämä perinteen niin, että siinä tutkitaan ihmisenä olemisen rakenteita ja se tehdään kokemuslähtöisesti. Lähtökohta on oma kokemus, jota tutkimalla edetään ihmisenä olemisen rakenteita kohti. Olen tehnyt paljon nimenomaan kehollisuuden ja liikunnan filosofiaa. Perustin mm. kollegoitteni kanssa Tampereen yliopiston liikunnanfilosofian tutkimusyksikön 1989. Kun puhun eksistenssifilosofiasta, tarkoitan lähinnä Martin Heideggerin tapaa analysoida ihmisenä olemisen perusrakenteita. Myös filosofi Lauri Rauhalalta olen oppinut paljon. Katso väitöskirjani Ruumis liikkuu - liikkuuko henki ja kirjani Taidon filosofia - filosofin taito, joista saa parhaan kuvan lähtökohdistani.

 

6. Mitä muita lähtökohtia sinulla on, joita olet käyttänyt tätä ohjelmaasi kehittäessäsi?

Voisin mainia uudelaisen hyvinvoinnin paradigman, jota olen kehittänyt. Tämä liittyy myös asahi-terveysliikuntamenetelmään, jota olen ollut kehittämässä. Tarkoitan uudella hyvinvoinnin (wellness) paradigamalla sitä, että tietoisuustaitojen tulisi kuulua olennaisena osana hyvinvointiajatteluumme ja terveysliikunta-ajatteluumme. Terveys ei ole vain sairauksien poissaoloa vaan hyvinvointia. Tällainen laajempi wellness-ajattelu ei sinänsä ole mitään uutta, mutta käsite on jäänyt hyvin epämääräiseksi ja avoimeksi. Nykyään puhutaan vaikkapa wellness-matkailusta, johon sitten liitetään vaikka mitä. Olen halunnut selkeyttää hyvinvoinnin käsitettä. Tässä "uudessä hyvinvoinnin paradigmassa" nähdään esimerkiksi terveysliikunta kolmitasoisena. Olemme toteuttaneet tämän asahissa. Nämä tasot ovat: 1. Sairauksia ennaltaehkäisevät ja hoitavat liikkeet; 2. Ergonomiset periaatteet, esim. keskilinja ja optimaalisen kehon käytön opettelu, selän neutraaliasento jne.; 3. Tietoisuustaidot: läsnäolo aistien virrassa (mindfulness), kehoon ankkuroituminen jne. Katso tästä lyhyt alustus tähän teemaan.  

Tässä lyhyt kaavio kaikista ABC-menetelmän lähtökohdista. 

 

7. Miten ohjelmasi liityy terapiaan?

Jos katsot ohjelmani periaatteita, niin näet siellä samoja käsitteitä kuin esimerkiksi ACTissa tai MACissä. On todettava, että terapiapuolella on tehty hyvää työtä monien buddhalaisen psykologian käsitteiden kääntämisessä länneksi. Harvinaisen vähän siellä tosin kerrotaan tai tiedostetaan, mistä nämä käsitteet ja periaatteet ovat lähtöisin. Koko läsnäolotaitojen (mindfulness) käsite perustuu buddhalaisiin harjoituksiin, lähinnä zen- ja vipassana -perinteisiin. Itsen tutkiminen on aina terapeuttinen prosessi, koska se tähtää ihmisen muuttamiseen. Samoin on filosofia, kun se ymmärretään perinteisessä mielessä "viisauden rakastamisena".

 

8. Sopiiko tietoisuustaitojen harjoittelu kaikille ihmisille?

Periaatteessa kyllä, mutta olen huomannut, että ihmisille, joilla on vahvat ennakkokäsitykset siitä, miten maailma makaa, itsen tutkiminen on vaikeaa. Tietoisuustaidoissa pyrimme ikään kuin läpivalaisemaan egomme, näkemään ennakkoluulojemme läpi todellisuuteen sellaisena kuin se on. Samalla tulee näkyväksi se, miten käsityksemme maailmasta muodostuvat, miten tämä "empiirinen minämme", johon yleensä samaistumme, rakentuu. Erilaisia ideologioita ja "ismejä" kannattaville ihmisille tämä on joskus jopa mahdotonta. Erityisesti voimakkaat uskonnolliset ja poliittiset, mutta myös teoreettiset (tieteelliset) asenteet vaikeuttavat usein itsen tutkimista.  Jos ei kykene "tyhjentämään kuppiaan", niin kuin zenissä usein sanotaan, lähtemään matkaan oikeasti avoimella mielellä, niin matka voi olla vaikea. Tämä vain varoitukseksi.

 

 image051.jpg